Pohjoismaiset kansankäräjät
Helsingissä Perjantaina 3.8.2007, Hotel Arthur Helsingin sopimus 1974 - jälkikatsaus Varatuomari Holger Rotkirch YHTEENVETO - Itämeren alueen
merellisen ympäristön suojelun tarve
Asiallisia perusteluja Itämeren merellisen
ympäristön suojelun tarpeelle ei tarvitse hakea. Verrattuna
muihin saman kokoisiin merialueisiin Itämeri on
voimakkaimmin kuormitettuja ja sen ekologinen tasapaino on eri
tekijöistä johtuen (murtovesi, hidas ja
epäsäännöllinen veden vaihtuminen, alhainen
ravintopitoisuus, laajalti ja pitkään jään
peittämä) erittäin herkästi muuttuva.Itämeren meritieteellisellä yhteistyöllä on pitkät perinteet v. 1902 perustetun Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) piirissä. Euroopn poliittinen jakauma toisen maailmansodan jälkeen vaikeutti yhteistyötä. Vähitellen tutkijat loivat epävirallisia kontaktipintoja. Merenkulkuasiantuntijat laativat 1969 ja 1970 Visbyssä sopimusluonnoksen öljyvahinkojen torjumiseksi Itämerellä. Koska Saksan liittoasavalta, Tanska, Ruotsi ja Suomi eivät olleet tunnustaneet Saksan demokraattista tasavaltaa valtiona, kansainvälisen sopimuksen laatiminen Itämeren valtioden välille ei kuitenkaan ollut mahdollista. -
Ympäristötietoisuuden herääminen
Ympäristökysymykset nousivat 1970-luvun alussa
monella tavalla julkisuuteen.YK:n ympäristökonferenssi
Tukholmassa 1972 päätti perustaa YK:n
ympäristöohjelman (UNEP) ja hyväksyi Ihmisen
elinympäritöä koskevan julistuksen, joka sisälsi
useita meriympäristöä koskevia periaatteita. -
Poliittinen suojasää
Samalla Willy Brandtin uusi idänpolitiikka avasi tien
poliittiselle suojasäälle. Helsingissä aloitettin 1973
v. 1975 pidetyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin
(ETYK) valmistelut . Tämä teki myös mahdolliseksi
hallitustason aloitteet, jotka johtivat Itämeren ja Belttien
kalastusta ja elollisten luonnonvarojen säilyttämistä
koskevan sopimuksen (Gdanskin sopimus 1973) ja Helsingin sopimuksen
(1974) laatimiseen.-
Helsingin sopimuksen valmistelut
Suomen hallituksen aloitteesta syksyllä 1972 muut
Itämeren rantavaltiot hyväksyivät ajatuksen kaikki
pilaamislähteet kattavan sopimuksen laatimisesta Itämeren
merellisen ympäristön suojelemiseksi. Sopimusta valmisteltiin
1973 ja alkuvuodesta 1974 useissa hallitusten asiantuntijoiden
kokouksissa. Sopimuksen valmisteluun osallistuivat huomioistsijoina
FAO:n asiantuntijat, jotka samanaikaisesti valmistelivat Välimeren
suojelusopimusta. Samanaikaisesti valmisteltin myös maalta
peräisin olevan Pohjanmeren ja Koillis-Atlantin alueen
pilaantumisen estämistä koskevaa ns. Pariisin sopimusta
(1974). Neuvotteluihin osallistuivat Itämeren rantavaltioista
Saksan liittotasavalta, Tanska ja Ruotsi sekä Suomi
huomioitsijana..-
Diplomaattikonferenssi Helsingissä maaliskuussa 1974
Helsingin sopimus valmisteltiin v. 1973 ja alkuvuonna
1974 erilaisissa hallitusten asiantuntijoiden
työryhmissä. Sopimus hyväksyttiin ministeritasolla
Helsingin Finlandiatalossa pidetyssä
diplomaattikonferenssissa.Samalla päätettiin perustaa
Väliakainen komissio valmistelemaan jo ennen sopimuksen
varsinaista voimaantuloa Helsingin komission ja sen Helsinkiin
sijoitettavan pysyvän sihteeristön työtä.- Helsingin sopimuksen
rakenne ja sisältö
Helsingin sopimus oli ensimmäinen kaikki
pilaamislähteet kattava merellisen ympäristön
suojelusopimus maailmassa. Sopimuksen soveltamisalueen ulkopuolelle
jäivät sopimuspuolten sisäiset aluevedet. Sopimuspuolet
sitoutuivat kuitenkin huolehtimaan siitä, että sopimuksen
tarkoitusperät saavutetaan näilläkin vesialueilla.
Maalta peräisin olevan pilaantumisen estämistä koskevat
määräykset jaettiin vaarallisiin ja haitallisiin.
Sopimusvaltiot sitoutuivat estämään vaarallisten
aineiden (DDT ja PCB johtaminen Itämereen.Haitallisten aineiden
osalta sopimuspuolet ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin
toimenpiteisiin valvoakseen ja tehokkaasti rajoittaakseen niistä
aiheutuvaa pilaantumista.Alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisestä määrätään yksityiskohtaiseksi sopimuksen 4 liitteessä, joka lähes sanatarkasti noudattaa MARPOL-sopimuksen määräyksiä Itämerestä erikoisalueena. Sopimus sisältää lisäksi ensimmäisenä maailmassa velvoituksen ryhtyä toimenpiteisiin vapaa-ajan veneilyn aiheuttamien ympäristöhaittojen vähentämiseksi.Sopimus siältää määräyksen pilaantumisvahinkojen torjumista koskevasta yhteistyöstä. Myös merenpohjan tutkimisesta ja hyväksikäytöstä aiheutuvien haitallisten seuraamusten vähentämistä koskevia määräyksiä tulee kehittää. Helsingin sopimus kielsi myös ensimmäisenä mailmassa jätteiden mereen laskemisen aluksista tai dumppauksen kahta poikkeusta lukuunottamatta: ruoppausjätteiden laskemisen ja jätteen laskemisen merihädässä. Helsingin komission perustaminen oli keskeinen Itämeren ympäristönsuojelun kehittämisen osalta tulevaisuudessa. Komission sihteeristö sijoitettiin Helsinkiin ja komission virallisena kielenä on englanti. Komission tehtävänä on tehdä toimenpidesuosituksia ja sekä ehdottaa muutoksia itse sopimukseen ja sen liitteisiin. Komissio tekee päätöksensä yksimielisesti (konsensuksella). Jokaisella sopimuspuolella, tallä hetkellä myös euroopan unionilla, on edustajansa Komissiossa. Sen suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta niillä on suuri moraalinen ja poliittinen painoavo. Sopimuksen liitteen muutokset tai uusi liite tulee kuitenkin sopimuspuolia sitovaksi, jollei ao. osapuoli määräajan kuluessa ilmoita vastustavansa muutosta. - Helsingin sopimuksen
merkitys
Ensimmäisenä kaikki pilaaamislähteet
kattavana merellisen ympäristön suojelusopimuksena Helsingin
sopimuksesta tuli malli maailman muille merialueille laadittaville
ympäristön suojelusopimuksille. Samoin kuin Gdanskin
sopimusta on myös Helsingin sopimusta tarkasteltava laajemmasta
poliittisesta näkökulmasta. Sopimuksia on pidetty
malliesimerkkinä siitä, että monenkeskinen
yhteistyö erilaisiin yhteiskunta- ja talosujärjestelmiin
kuuluvien valtioiden välillä on mahdollista myös
vaikeissa käytännön kysymyksissä. Komission
suosituksia noudatetaan yleisesti. Tämä johtunee mm.
siitä, että sopimuspuolten edustajat komissiossa
useimmiten ovat korkeaarvoisia virkamiehiä, jotka kotimaassaan
osallistuvat suositusten toimeenpanoon. Komissio om myös useamman
kerran kokoontunut ministeritasolla antaakseen laajempaa painoarvoa
pätöksilleen. Komission työtä on
pidettävä tulkosellisena.Komissio kohtaa kuitenkin jatkuvasti uusia haasteita.Mm. Itämeren rehevöityminen on lisääntynyt ja uusia pilaavaia aineita on löytynyt. Sopimuspuolet allekirjoitivat 1992 uuden samannimisen sopimuksen. Tarkoituksena oli uusia Helsingin sopimus vastaamaan tämän päivän kehitystä kansainvälisen ympäristöpolitiikan ja ympäristöoikeuden piirissä. Uusittu Helsingin sopimus tuli voiman 17.1.2000. |